Tom of Finland kiinnostaa. Ainakin sen perusteella, että helmikuun alussa julkaisemastani tekstistä tuli päivässä tämän blogin ylivoimaisesti luetuin juttu. Elokuva pyörii nyt teattereissa, joten palataan vielä aiheeseen.
Ensi-iltaviikonlopun katsojamäärä Suomessa oli lähes 20 000 katsojaa. Vertailun vuoksi esimerkiksi Aki Kaurismäen Toivon tuolla puolen oli 2,5 viikossa saanut reilut 34 000 katsojaa (Suomen elokuvasäätiön sivuilta voi tutkia kotimaisten elokuvien katsojamääriä.)
ToF:n luku oli siis varsin hyvä elokuvalle, joka ei ole lastenelokuva tai Luokkakokouksen tai Napapiirin sankarien jatko-osa. Tässä Keskipohjanmaan haastattelussa ohjaaja Karukoski kuitenkin ilmaisee lievää pettymystä – Mielensäpahoittaja (yli 500 000 katsojaa elokuvateattereissa) on verrokkina.
Ensimmäisessä blogitekstissä kirjoitin myös elokuvan kansainvälisestä leviämisestä. Tällä viikolla selvisi, että Pohjois-Amerikan avaus on newyorkilaisella Tribecan elokuvafestivaalilla. ToF kilpailee yhdeksän muun elokuvan kanssa kansainvälisessä kilpailussa. Tämä voi siis tarkoittaa, että elokuvaa nähdään kesän isoilla queer-elokuvafestivaaleilla, riippuen kansainvälisen myyntiyhtiön taktiikasta.
Elokuvan arviot ovat vaihdelleet todella paljon. Oma näppituntumani on, että heterot ovat enemmän tykänneet, kun taas kriittiset äänenpainot tulevat enemmän queer-väen suunnalta. Tässä muutamia arvioita (painottuen kriittiseen koska se on oma näkökulmani myös):
Tämän kylän homopoika: "Suurmiehen heteromuotti kuohii Tom of Finlandin"
Asetelmassa, jossa heterot tekevät elokuvaa homoista heteroille, on aina
tietyt vaaranpaikkansa. Niihin Tom of Finland -elokuva valitettavasti
osuu. Heterot dominoivat elokuvaa ja Tom of Finlandin töille tyypillinen
homoseksuaalisuuden riemu loistaa elokuvassa pääasiassa poissaolollaan.
Sami Montell, Qruiser: "Karukosken Tom of Finland on hieno"
Elokuvaa katsoessa ei häirinnyt se, että elokuvaa ei
varsinaisesti ole suunnattu homoille, vaan laajemmalle katsojakunnalle.
Tämähän on taloudellisesti ainoa kestävä ratkaisu. (...) On kerrassaan upeaa, että tällainen elokuva on Suomen
100-vuotisjuhlallisuuksien virallista ohjelmaa.
Paavo Ihalainen, Elitisti:
Olisi varmasti auttanut elokuvaa, jos sitä tekemään olisi palkattu
jotain homokulttuurista ymmärtäviä tekijöitä. Nyt Karukosken ja Bardyn
umpihetero näkemys vaikuttaa perustuvan toisen käden tietoihin ja tuntuu
siksi todella falskilta.
Juri Nummelin, Sylvi:
Aleksi Bardyn käsikirjoitus vain tekee saman virheen kuin niin moni muukin suomalainen elämäkertaelokuva: se kertoo ihmisen koko tarinan, vaikka jäntevämpiä ja kiinnostavampia tarinoita olisi saanut keskittymällä johonkin yhteen ajanjaksoon tai teemaan.