Vinokino Turussa ja Helsingissä loka-marraskuussa

Kolmatta vuosikymmentään käyvä Vinokino-elokuvafestivaali käynnistyy tällä viikolla 23.10. Turussa ja saapuu parin viikon päästä 6.11. Helsinkiin. Lisäksi näytöksiä järjestetään Oulussa ja Tampereella. Kyseessä on Turun seudun Setan järjestämä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin keskittyvä festivaali. Olin itse mukana festivaalin ohjelmistoryhmässä vuoteen 2009, jonka jälkeen olen seurannut festivaalia yleisön joukosta.

Elokuvia on tänä vuonna 14 pitkää ja 4 lyhytelokuvakoostetta.  Alla suositukseni tuosta joukosta.

Desiree Akhavan, Appropriate Behavior
Sundancen festivaalilla 2014 debytoinut elokuva on jostain kumman syystä jäänyt tähän asti huomiotta kotimaisilla festivaaleilla. Onneksi Vinokino tuo sen vihdoin tännekin. Ohjaaja-käsikirjoittaja Akhavan esittää pääosaa, persialais-amerikkalaista, biseksuaalia Shiriniä, jonka eroprosessia elokuvassa seurataan. Pari- ja seksisuhteiden lisäksi Shirin pohtii kaapista ulostuloa konservatiivisille vanhemmilleen.

Nuoresta, trendikkäästä newyorkilaisnaisesta kertova elokuva vertautuu helposti tv-sarjoihin Girls ja Broad City, mieleen tulee myös mainio elokuva Obvious Child, jossa niin ikään käsiteltiin vakavia aiheita komediallisessa kehyksessä. Appropriate Behaviorissa itsetietoinen hipsterikulttuurin satirisointi tuntui välillä liian helpolta vitsiltä, mutta kokonaisuutena elokuva viihdytti.

Keskeisten queer-elokuvafestivaalien lisäksi elokuvaa on esitetty mm. Lontoon ja Tukholman elokuvajuhlilla. Katso traileri.

Ester Martin Bergsmark, Nånting måste gå sönder
Toinen suositukseni on jo nähty Suomessakin (Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla), mutta ansaitsee kyllä lisäesityksiä. Elokuva perustuu Eli Levénin kirjaan; ohjaaja Bergsmark teki Levénin kanssa yhteistyötä jo edellisessä semidokumentaarisessa elokuvassaan Pojktanten.

Parikymppisten tukholmalaisnuorten orasteleva rakkaustarina on erinomaisesti roolitettu. Sebastianin/Ellien roolissa nähtävä Saga Becker voittikin naispääosa-Guldbaggen keväällä. Karismaattinen Iggy Malmborg kanavoi James Deania ja kaikkia muitakin saavuttamattomia teini-idoleita vakuttavasti. Elokuva on visuaalisesti viileän tyylikäs kuin fan – katso vaikka traileri.

Blair Dorosh-Walther, Out in the Night
Dokumenttivalikoimasta nostan esiin yhdysvaltalaiselokuvan Out in the Night, jota en tosin ole vielä nähnyt. Aihe kuitenkin on kiinnostava ja ajankohtainen, kun amerikkalaisen poliisilaitoksen ja oikeusjärjestelmän rasismi on ollut otsikoissa viime aikoina. Elokuva kertoo mustista lesboista, jotka joutuivat syytteen alle puolustettuaan itseään kadulla seuraillutta ahdistelijaa vastaan.

Suomessakin kaipaamme keskustelua ja ymmärrystä rodun, luokan, sukupuolen ja seksuaali-identiteetin intersektioista, joten on hyvä että näitä aiheita pidetään esillä myös festivaaleilla. Daily Beastin artikkelissa on lisätietoa tapauksesta ja elokuvasta.

Ei vain elokuvia: Peijakas!-bileet Dubrovnikissa
Ilahduttavan pitkään pinnalla pysynyt queer-feministinen klubi Peijakas! juhlii lauantaina 7.11. Vinokinoa Dubrovnikissa. Illan esiintyjänä nähdään syksyn aikana kovassa nosteessa ollut Draama-Helmi, eli hyvät bileet ovat tiedossa. Katso Draama-Helmin Kukkuu-video. Tapahtuma Facebookissa.

Katsaus syksyn ja alkutalven teatteriensi-iltoihin

Tämän blogin kirjoittamisessa eniten iloa minulle tuottaa pääkaupunkiseudun pienten kulttuuritoimijoiden tuominen esille ja heidän jännittävän, monipuolisen ohjelmistonsa promoaminen. Levitykseen pääsevissä elokuvissa kun normatiiviset tarinat ja suoraan sanoen aivan helvetin ankea nais- ja mieskuva ovat tarpeettoman yliedustettuina. Ajattelin kuitenkin tässä kirjoituksessa löytää kaupallisesta tarjonnasta jotain viihdykettä, joka voisi kelvata queer-feministiselle katsojalle.

Perjantain Nyt-liitteen menosivuilta laskin 54 nimikettä, jotka pyörivät tällä elokuvaviikolla (siis 9.–15.10.) elokuvateattereissa. Osa näistä on enää hyvin rajoitetusti esillä, mutta luku on silti aika hyvä. Mutta jos on kiinnostunut queer-tarinoista, monipuolisista naishahmoista tai ylipäänsä normeja rikkovasta ihmiskuvasta, valikoima kapenee huomattavasti.

Itseäni ilahduttanut queer-tarina löytyy Peter Greenawayn elokuvasta Eisenstein in Guanajuato, joka on poistumassa ohjelmistosta. Hieman sentimentaalinen, mutta melko vetävästi kuvattu The Imitation Game on näköjään edelleen nähtävissä Kino Engelissä. Toisella brittiläisellä tositarinalla Pridella on myös pari esitystä Tikkurilan Bio Grandissa. Näiden molempien ansiona voi pitää queer-historian nostamista laajempaan tietoisuuteen.

Siinäkö ne olivat? Aika lailla siinä. Kaikkea en tietenkään ole nähnyt, ja on toki elokuvia, joiden sivujuonteista löytyy, no, sanotaan sitä vaikka queer-sensibiliteetiksi.  Kävin läpi Filmikamarin sivuilta myös loppuvuoden ensi-illat ja ei kovin lupaavalta näytä. Ainoa silmään sattunut on Mika Kaurismäen Tyttökuningas (Girl King), kansainvälinen tuotanto, joka kertoo normeja rikkoneesta Ruotsin kuningatar Kristiinasta. Ensi-ilta on merkitty 11.12.

Elokuvan on käsikirjoittanut kanadalainen Michel Marc Bouchard, joka ollut käsikirjoittajana queer-elokuvissa Lilies sekä Tom à la ferme. (Jälkimmäinen noista on yksi viime vuosien suosikkejani, mielestäni ohjaajansa Xavier Dolanin paras.) Kaurismäen valinta Tyttökuninkaan ohjaajaksi sen sijaan on yllättävä: hänellä ei ole juurikaan kokemusta epookista saati naistarinoista. Odotuksia ei nosta trailerikaan, joka saa elokuvan näyttämään pompöösin televisioelokuvamaiselta. The Hollywood Reporter on arviossaan tyly.

Vuoden vaihteen jälkeen odotukset nousevat, kun palkintokauden elokuvat alkavat pyöriä teattereissa. Todd Haynesin Carol, joka arvioiden mukaan on varsin onnistunut, on odotetuimpien joukossa. Suomen ensi-iltapäivää ei ole vielä tiedossa.

Jos ei queer-näkökulmasta ole tämän enempää tarjolla, niin mitä muuta feministikatsoja voisi elokuvateattereissa valita? Suosittelen kahta dokumenttia, jotka ovat toimivia teatterielokuvia ja joista voi myös löytää yhtäläisyyksiä. Molemmissa on kyse taiteilijoista, joilla on vahva intohimo omaa taiteenlajiaan kohtaan, ja molemmissa on runsaasti intiimiä kuvamateriaalia päähenkilöistään.

Lisäksi molemmat käsittelevät kuuluisuuden hintaa ja erityisesti julkisuudessa olevia naisia kohtaan asetettuja paineita. Toinen selvisi skandaaleistaan ehjin nahoin, toisen paparazzien jahti tappoi – tai ainakin se tulkinta puskee elokuvasta vahvasti läpi. Kyseessä ovat siis Ingrid Bergman – omin sanoin ja Amy.

Psykologisesti rikkaita naispäähenkilöitä löytyy muun muassa elokuvista Ida, jota on veivattu jo helmikuulta asti, sekä Kaukana maailman menosta, joka kylläkin keskittyy vahvasti heteroromanssiin. Jälkimmäisen elokuvan lähdeteoksen, Far from the Madding Crowd -kirjan, tunteva ystäväni pahoitteli, että filmatisoinnissa on häivytetty yhteiskunnallinen analyysi, mutta itselleni elokuva kyllä toimi sellaisenaan, korkean tuotantoarvojen pakahduttavana epookkimelodraamana. Elokuvaa katsoessa ajattelin, kuinka hienoa on että tällaisia historiallisesti naisten arvostamia ja siksi halveksuttuja lajityyppejä pidetään elossa.

Mad Max: Fury Roadin feministisyyttä on mielestäni liioiteltu pahasti julkisuudessa, mutta onhan se ilahduttavaa nähdä toiminnallinen naispäähenkilö viihdyttävässä toimintaelokuvassa. Tämäkin on tosin poistumassa ohjelmistosta eli kannattaa pitää kiirettä, jos sen haluaa nähdä valkokankaalta.

Vasta ensi-iltaan tulleen Saara Cantellin Onnelin ja Annelin talven sen sijaan ennättää varmasti nähdä. Kotimaisilla lastenelokuvilla on mennyt vuosia jo varsin hyvin, joten pitkää ikää tällekin jatko-osalle voi ennustaa. On ensisijaisen tärkeää, että näitä tyttötarinoita tehdään, ja laadukkaasti. Tämä elokuva on muuten tähän mennessä mainitsemistani ainoa, jonka on ohjannut nainen.

Syksyn aikana naisohjaajien teoksia on näillä näkymin tulossa vain muutama – ei mikään ihanteellinen tilanne siis. Ruotsalaisen Sanna Lenkenin Pieni siskoni (Min lilla syster) on sisarustarina, joka käsittelee itsetuntoa, teini-iän alkamista ja syömishäiriöitä. Siitä seuraavalla viikolla ilmestyy Angelina Jolie Pittin ohjaama ja käsikirjoittama parisuhdedraama Meren äärellä (By the Sea, traileri), jossa hän esiintyy yhdessä miehensä Brad Pittin kanssa.

Paljon olisi siis tehtävää, että kaupallinen elokuvateatteritarjonta monipuolistuisi. Käykää siis katsomassa näitä harvoin tarjolle tulevia "pienen yleisön" elokuvia, tukekaa epäkaupallisia tapahtumia ja vaatikaa parempia elokuvia teattereihin!

Speed Sisters MEFAssa su 11.10.

MEFA, eli The Middle Eastern Film & Arts Festival, on yksi Helsingin elokuvafestivaaliskenen tuoreimmista tulokkaista. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma on ohjelmistoltaan kunnianhimoinen ja yhden kokemani näytöksen perusteella lämminhenkinen tapahtuma.

Tänä syksynä MEFAssa on mahdollisuus nähdä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla ihastuttanut tuore dokumentti Speed Sisters, vieläpä ilmaisnäytöksessä. Amber Faresin ohjaamassa elokuvassa seurataan palestiinalaisen naisrallitiimin jäsenten elämää ja kisoja.

Naiset ovat kaikki erilaisia persoonia ja hyvinkin erilaisista taustoista, mutta kaikkien arkeen vaikuttaa Israelin miehityksen mukanaan tuoma väkivalta. Vetävästi leikattu, hauska ja liikuttava elokuva rikkoo stereotyyppejä niin arabinaisista kuin -miehistäkin. Mukana on myös paljon musiikkia Lähi-idästä.

Näytös Alppilan kirkolla sunnuntaina 11.10. klo 17. Katso festivaalin muu ohjelma täältä.

Dyke Hard Arbiksella la 17.10.

Alkuvuodesta Berlinalessa esitetty ruotsalaiselokuva Dyke Hard (traileri) saa ensiesityksensä Suomessa Regnbågshelgen-tapahtumassa Töölön Arbiksella lauantaina 17.10. Kyseessä on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa ruotsinkielisessä Suomessa ajavan Regnbågsankan-järjestön vuosittainen tapahtuma.

Dyke Hard, sarjakuvataiteilija Bitte Anderssonin esikoisohjaus, on b-elokuvatyyliin toteutettu, värikäs musiikkielokuva. Se sai alkunsa feikkitrailerista ja on toteutettu yhteisöllisesti, tosin myös Svenska filminstitutetin tuella. Andersson omisti aiemmin Tukholman queer-skenen keskiössä olleen Hallongrottan-kirjakaupan, jonka toiminta loppui muutama vuosi sitten.

Tapahtuman Facebook-sivulta voi katsoa lisätietoja. Elokuva saa lisäesityksiä Suomessa Vinokino-festivaalilla myöhemmin syksyllä.