Ensi-illassa 1.5.: Susanne Bierin Toinen mahdollisuus

Oscar-palkittu tanskalainen Susanne Bier kuuluu kansainvälisesti menestyneimpiin pohjoismaisiin nykyohjaajiin. Yhdysvalloissakin työskennelleen Bierin Toinen mahdollisuus (En chance til) saa huomenna perjantaina 1.5. ensi-iltansa Maximissa.

Helsingin ensi-ilta oli Season Film Festivalilla maaliskuussa. Pääosissa nähdään pohjoismaisia näyttelijäsuosikkeja – Nikolaj Coster-Waldau, Ulrich Thomsen, Maria Bonnevie, Nikolaj Lie Kaas – ja ainakin Nyt-liitteessä arvio oli kehuva.

Pelastetaan Maxim ja Maximize It -tilaisuus ti 5.5.

Pelastetaan Maxim on kulttuuria, kaupunkikulttuuria, elokuvaa ja elokuvateattereita arvostavien kansalaisten kampanja, jonka tarkoituksena on pelastaa elokuvateatteri Maxim purkamiselta ja nykyisen kaltaisen elokuvaesitystoiminnan radikaaleilta muutoksilta. Kiinteistön omistava Ilmarinen haluaisi rakentaa nykyisen teatterin tilalle hotellin.

HQFEB haluaa pelastaa Maximin, koska se on ennen kaikkea koti niin sanotulle arthouse-elokuvalle, jonka parissa iso osa nais- ja queer-elokuvantekijöistä toimii. Maximin lakkauttaminen tai sen paikkamäärän radikaali lasku olisi erittäin haitallista arthouse-elokuvan leviämiselle Helsingissä ja Suomessa. Lisäksi se heikentäisi elokuvafestivaalien toimintamahdollisuuksia tässä kaupungissa.

Kannattaa tykätä Pelastetaan Maxim -sivusta Facebookissa: suuri seuraajamäärä on selvä merkki myös päättäjille, että kaupunkilaiset haluavat säilyttää elokuvakulttuuria Helsingissä. Kampanjaan liittyy myös Maximize it! -arkkitehtuurikilpailun tilaisuus tiistaina 5.5. klo 10–12. Tilaisuus on avoin yleisölle, katso kuvaus täältä. Kilpailu osoittaa, että Maximin pelastajat ovat kiinnostuneita eivät vain säilyttämään, vaan myös kehittämään toimintaa kiinteistössä. Kilpailusta toivottavasti saadaan uusia vaihtoehtoja Maximin tulevaisuudelle. Sillä on selvää, että Ilmarisen tarjoama vaihtoehto ei ole oikea.

Jotain toista Q-teatterissa toukokuussa

Huomasin yllätyksekseni, että Q-teatterin esitykseen Jotain toista – henkilökohtaisen halun näyttämö on vielä lipppuja myynnissä. Yllättävää tämä on siksi, että näytelmä on erinomainen ja olen kuullut siitä lähinnä kehuja muiltakin. Hittinäytelmä Helsingissä, johon saa vielä lippuja! Kannattaa käyttää tilaisuus hyväksi.

Milja Sarkolan näytelmä kertoo mm. ”seksuaalisesta halusta. Halun tuottamasta puheesta. Estyneen ihmisen halusta ja siitä miten se ilmenee kehossa, rivien välissä, sisäisenä äänenä ja eri elämänvaiheissa. Halusta vierasta ja kiellettyä kohtaan.” Rooleissa nähdään mm. Iida Kuningas ja Emmi Parviainen pääparina.

Toinen hieno esitys tältä keväältä, Noora Dadun Minun Palestiinani, sai lisäesityksiä toukokuulle Ryhmäteatteriin. Vahva suositus!

Uusi festivaali, ”suurenmoinen elokuvaorgia” Viva Erotica 14.–17.5.

Viime syksynä avattu, WHS-ryhmän ylläpitämä monitaiteinen Teatteri Union on tapahtumapaikka toukokuun puolivälissä järjestettävälle, täysin uudelle elokuvatapahtumalle, joka esittelee itsensä näin:
”Nelipäiväiset elokuvaorgiat, tapahtuma nimeltään Viva Erotica (14.-17.5.2015) tuo Helsingin kevääseen aimo annoksen häpeämätöntä nautintoa. Juhlimme seksin ja elokuvan moninaisuutta ja palaamme aikaan, jolloin tuhmia elokuvia esitettiin oikeissa teattereissa.”

Näytöksiä on neljän päivän aikana 13 ja niistä voi lukea tarkemmin täältä: www.teatteriunion.fi/portfolio/viva-erotica14-17-5-2015/

Tässä pari poimintaa ohjelmistosta:

Perjantaina 15.5. klo 20 nähdään Pink Prison (1999), Lisbeth Lynghøftin ohjaama, naisille suunnattu pornoelokuva, joka on kuvattu Lars von Trierin elokuvan Dancer in the Dark lavasteissa. Elokuva liittyy Puzzy Power Manifestoon, josta voi lukea lisää täältä.

Lauantaina 16.5. klo 18 Lene Bergin ohjaamassa Kopfkinossa (2012) kahdeksan naista, jotka toimivat bdsm-seksityössä, keskustelevat kokemuksistaan. Trailerin voi katsoa täältä.

Tapahtuma Facebookissa.

Säälistäjien esitysajat 1.5. alkaen julkaistu

Kuten tuossa alla mainitsin, vappupäivänä perjantaina Helsingin Kinopalatsissa alkaa pyöriä Hannaleena Haurun ohjaama ja Haurun sekä Tanja Heinäsen käsikirjoittama Säälistäjät. Esityksiä on ensimmäisen viikon (pe-to) aikana peräti kaksi päivässä ja lyhytelokuvalipun hinta on 4,50 € (elokuva on puolituntinen). 

Säälistäjät, jonka joukkorahoitukseen itsekin osallistuin, edustaa kaikin puolin sellaista kotimaista elokuvaa, jota toivoisin näkeväni enemmänkin. Tekijät ovat tarttuneet ajankohtaiseen, yhteiskunnalliseen aiheeseen ja onnistuneet tekemään siitä viihdyttävän, analyyttisen elokuvan. Haurulla on työn alla ensimmäinen pitkä elokuva Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset, ja hänen aiempia lyhytelokuviaan voi katsoa Vimeosta.

Lue lisää Säälistäjistä: sapsaelokuva.com

Clueless 7.5. ja toukokuun komediasuma

Viime syksynä Orionissa esitettiin ysäriteinielokuvia ja sarja toi arkistonäytöksiin paljon varsinkin naisia, 90-luvun teinejä. Suosituin näytös oli Amy Heckerlingin komedia Clueless (1995), nykyaikaan sijoitettu filmatisointi Jane Austenin Emmasta. Elokuva uusitaan Orionissa 7.5. osana School's Out! -jatkosarjaa, jossa nähdään myös mm. John Watersin mahtava Cry-Baby (tämän ysäriteinin lapsuuden suosikki!).

Pari päivää sitten ensi-iltakalenteria tutkiessa huomasin, että toukokuussa tuleekin oikea naisvetoisten komedioiden suma: Marjane Satrapin The Voices avaa vapun jälkeisellä viikolla, Elizabeth Banksin Pitch Perfect 2 on vuorossa 15.5. ja Anne Fletcherin Hot Pursuit 22.5. Lisäksi tänään aamulla ilahdutti uutinen, että Hannaleena Haurun ja Tanja Heinäsen mainio lyhytelokuva Säälistäjät tulee nähtäville Kinopalatsiin jo vappupäivästä alkaen. Tässä linkki Säälistäjien Facebook-tapahtumaan.

Kiasmassa Robert Mapplethorpe, Andy Warhol Superstars 29.4.

HQFEB suosittelee lämpimästi Kiasman Robert Mapplethorpe -näyttelyä, joka ”sisältää suorasukaista seksuaalista kuvastoa, joka saattaa järkyttää joitakin katsojia”, kuten museon sivuilla todetaan. Kesäkuun 25. päivä Kiasmassa esitetään myös näyttelyyn liittyvä dokumenttielokuva Black White + Gray, joka kertoo Mapplethorpesta sekä tämän rakastajasta ja mesenaatista, museokuraattori Sam Wagstaffista.

Toukokuussa Orionissa esitetään kolme Mapplethorpen suosikkeihin kuulunutta elokuvaa, niistä lisää myöhemmin.

Näyttelyyn kuuluu tämän viikon keskiviikkona 29.4. Kiasma-teatterissa nähtävä, kiinnostavan kuuloinen Andy Warhol Superstars, ”multitaide-esitys, jonka tähtinä ovat 25 eri alan taiteilijaa, joita ovat inspiroineet Warholin ja häntä ympäröineiden persoonallisuuksien, Warholin supertähtien, rohkeat elämät ja luomukset.” Alkupuolisko esityksestä on ilmeisesti jo loppuunmyyty, mutta klo 19:35 alkavaan osuuteen on vapaa pääsy.

PÄIVITETTY Laura Poitrasin Snowden-dokumentti Citizenfour ti 28.4.

Laura Poitrasin Oscar-palkittu dokumentti Edward Snowdenista on ollut Helsingissä rajoitetussa levityksessä ilman tekstitystä. Finnkinolla ei tällä hetkellä ole näytöksiä tiedossa, mutta Kino Engelissä on luvassa vielä ainakin yksi näytös, tiistaina 28.4. klo 20:45. Elokuva on hienosti rakennettu jännitysnäytelmä ja melko kylmäävää katsottavaa. Vahva suositus.

PÄIVITYS 28.4.:
Finnkino esittää elokuvan tiistaina 5.5. klo 21:10 Kinopalatsissa.
Kino Engelissä on näytös torstaina 7.5. klo 21.

Kurkistus kevään viimeiseen elokuvafestivaaliin

Kevään leffafestarikauden pääkaupunkiseudulla päättää Helsinki African Film Festival 12.–17.5. Aikataulua ei ole vielä julkaistu, mutta ohjelmistosta on tarjolla jo makupaloja. Ja ne vaikuttavat huikean kiinnostavilta! Tässä muutama poiminta:

Jenna Bassin elokuvan Love the One You Love genreiksi on mainittu ”komedia, draama, romanssi, mysteeri”. Jim Chuchun homoseksuaalisuutta käsittelevä Stories of Our Lives kiellettiin kotimaassaan Keniassa. Tala Hadidin elokuvan The Narrow Frame of Midnight trailerista välittyy vahva tunnelma ja kuvaus näyttää upealta.

Pidän silmällä festarin sivuja ja palaan tähän, kun aikataulu on julkaistu.

Viimeiset von Trottat Orionissa: Rosenstrasse & Katharina Blumin menetetty maine

Tänään sunnuntaina 26.4. päättyy Orionin Margarethe von Trottalle omistettu sarja. Saksalaisohjaajan vierailu pari viikkoa sitten noteerattiin kiitettävästi tiedotusvälineissä. Tässä esimerkiksi Hesarin haastattelu.

Tänään siis esityksessä on vielä Ruusujen katu (Rosenstrasse, 2003), joka kertoo toiseen maailmansodan ajasta ja berliiniläisnaisesta, joka oli naimisissa juutalaismiehen kanssa ja taisteli tämän vapauden puolesta. Von Trotta sitoo kertomuksen myös nykypäivään.

Von Trotta -sarja valuu hieman kesäkauden puolellekin: Volker Schlöndorff -sarja käynnistyy 6.5. von Trottan ja Schlöndorffin yhteisohjauksella Katharina Blumin menetetty maine (1975), jossa aiheena on yhteiskunnallinen ja poliittinen tilanne 70-luvun Saksassa.

Katso video: Women Make Great Films!

Iso inspiraatio tämän blogin perustamiselle oli vierailu Dortmund | Cologne International Women's Film Festivalille viime viikolla. Heidän verkostoitumistapaamisessaan saksalaiset Sophie Charlotte Rieger ja Belinde Stieve kertoivat kokemuksistaan naisnäkökulmasta kirjoittavina elokuvatoimittajina. Tässä naisten blogit:

filmloewin.de
schspin.wordpress.com

Festivaali oli lisäksi tuottanut yhdessä ohjaaja Jasmila Zbanicin kanssa videon Berlinalen Get NetWorked Up -tilaisuutta varten. Aiheena on naistekijöiden kokemukset elokuva-alalla sekä sukupuolikiintiöt. Videota on kuulemma tarkoitus vielä työstää ja mahdollisesti pyytää lisääkin kontribuutioita. Mutta tässä siis tämänhetkinen versio, Women Make Great Films.

Richard Linklaterin Bernie Orionissa 29.4. ja 2.5.

Ensi viikolla Orionissa esitetään Richard Linklaterin komedia Bernie (2011), Suomen ensimmäisessä teatteriesityksessä. Jonathan Rosenbaum kirjoittaa esseessään tästä tositarinaan perustuvasta elokuvasta: ”What makes this familiar-sounding crime story unusual is that Tiede, despite the fact that he was actively gay, was the most beloved figure in his community for his generous philanthropy, while Nugent was the most hated for her mean-spirited selfishness.”

Kiinnostavaa nähdä, miten hahmon homoutta käsitellään ja millaisen hahmon ohjaaja Linklater ja roolissa nähtävä Jack Black valkokankalle luovat. Näytökset ke 29.4. ja la 2.5.

Helsingin teattereissa pyörii tällä hetkellä lisäksi kaksi elokuvaa, joissa on hlbt- tai queer-hahmoja päähenkilöissä. Molemmat ovat niin ikään tositapahtumiin perustuvia: The Imitation Game ja Pride.

Helsingin teattereissa pyörivät naisohjaajien elokuvat

Tänä viikonloppuna Helsingin elokuvateattereissa voi käydä katsomassa seuraavia naisohjaajien elokuvia:
Citizenfour (O: Laura Poitras)
Fifty Shades of Gray (O: Sam Taylor-Johnson)
Matka minuksi (O: Mina Laamo)
Me Rosvolat (O: Marjut Komulainen)
Tsamo (O: Markku Lehmuskallio, Anastasia Lapsui)

Lisäksi Iiris Härmän ohjaama dokumentti Hyvästi Afrikka pyörähtää vielä ainakin keskiviikkona 29.4. kerran Kinopalatsissa ja Kirsi Mattilan dokumentti Marzia, ystäväni tiistaina Kino Sherylissä.

Tässä joukossa näkyy hyvin jo pitkään tunnistettu ilmiö: naisohjaajat ovat edustettuina erityisesti dokumenttielokuvien ja lastenelokuvien puolella, huonommin pitkien fiktioelokuvien puolella.

Mikä on Helsingin queer-feministinen elokuvablogi?

Seuraan tiiviisti pääkaupunkiseudun elokuvakulttuuria ja olin pitkään pohtinut, että olisi kiva perustaa blogi, jossa voisin vinkata kiinnostavista tapahtumista. Haluan kerätä ainakin yhteen paikkaan tiedon kaikesta siitä hienosta, mitä tänne tuodaan ja mitä täällä myös itse luodaan.

Vaikka virtuaalisessa maailmassa tapahtuu myös koko ajan kovasti kiinnostavia asioita, pyrin keskittymään fyysisen maailman, pääkaupunkiseudun, tapahtumiin. Arvostan suuresti netistä löytämiäni yhteisöjä, mutta kaipaan aina vaan konkreettisia tiloja, joissa kohdata ihmisiä kulttuurin äärellä.

Tarkoituksena ei ole antaa arvioita, mutta omat mieltymykseni varmasti paistavat läpi. Kommentointi on suljettu ajankäytöllisistä syistä; paikkoja keskustelullekin tarvitaan, mutta valitettavasti tämä blogi ei tällä hetkellä ole se paikka. Tarkoituksena on lähiaikoina laittaa pystyyn Facebook-sivu, jonka kautta blogiin voi lähettää vinkkejä tai palautetta.

Mitä tässä blogissa tarkoittaa ’queer-näkökulma’? Tässä yhteydessä se tarkoittaa näkökulmaa, joka on kiinnostunut elokuvista (ja muusta kulttuurista), jossa kuvataan homoja, lesboja, biseksuaaleja ja trans-ihmisiä sekä muita seksuaalisuudeltaan tai sukupuoleltaan hetero- ja cis-normista poikkeavia. Lisäksi se tarkoittaa kiinnostusta näiden ihmisten tuottamaan taiteeseen.

Ja entäpä ’feministinen’? Elokuva-alalla ollaan räikeän kaukana sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Jotta alalle saadaan enemmän naisia, täytyy naisten tekemien elokuvien saada näkyvyyttä, katsojia ja arvostusta. Tämän blogin kautta haluan antaa ainakin näkyvyyttä ja arvostusta: naiset tekevät erinomaisen kiinnostavia ja laadukkaita elokuvia, joita mielestäni useampien pitäisi nähdä.